Isosuon jälkeen siirryimme vähän matkaa eteenpäin, jotta päästiin Puurijärven lintutornille. Ensin järven reunassa, oli luontotorni, johon pääsi jopa pyörätuolilla tai vaikka lasten rattaiden kanssa.
Kärjenkallion 18 metriä korkea lintutorni on Pohjoismaiden suurimpia ja sieltä on näkyvyys koko Puurijärvelle. Pikkasen huimas katsella, että tuonnekko pitää kiivetä!!! Ja mä pelkään korkeita paikkoja. Noh pakkohan se oli, jotta pääs näkemään enemmän kun maan tasalta näki.
Apuva!
Tämä oli vasta puolessa välissä. Vaikka kuinka hirvitti, oli pakko pysähtyä ihaileen.
Sitten huipulla, josta näkikin jo aika paljon enemmän.
Vasemmalle
ja oikealle.
Lintuja oli vaikka millä mitalla.
Paluu matkalla alas kaiteesta tiukasti kiinni ja muutama kuva vielä, mutta sen jälkeen tuli olo, että Apuva. Alasmeno oli oikeastaan pahempaa kun ylösmeno, sillä alaspäin katellessa tajusi, kuinka korkealla sitä oli.
