Ellivuori ja Kivilinna oli ”pitää käydä joskus-listallani” tovin verran ja nyt helluntain kunniaksi päätimme suunistaa sinne. Eväät jälleen reppuun ja kahvi termariin, tietty kamera mukaan ja sitten mentiin.

Pikkasen alkuun uumoiltiin, mitähän reittiä vuorelle piti kiivetä parkkipaikalta, mutta löytyhän se polun alku, kun seuras latumerkkejä. Itse metsässä kyllä kylttejä riitti, eli loppumatka olikin helppoa.

 

Matkanvarrella ohitettiin mielenkiintoisia paikkoja, kuten liskolampi ja vuorenpeikkojen metsä. Peikkometsään oli oma porttikin, josta pienempi väki mahtui kulkemaan. Opastaulut kerto mitä ihmeellisimmistä metsän olennoista, joista saikin sitten kysymyksiä koko loppumatkan, kun tarinat kertoi peikkojen muuttuvan kiviksi jne.

Sitten päästiin itse kohteeseen, tai ensimmäiseen niistä eli Kivilinnaan. Olin nähnyt linnasta kuvia etukäteen, mutta jotenkin olin kuvitellut sen ihan erilaiseksi kuin mitä se oli. Linna oli oikeasti puhutteleva ja todella mielenkiintoisella paikalla. Sen omistaja oli aikoinaan viettänyt siellä 60 kesää!! Kun vain miettii ees miten linna oli rakennettu, niin täytyy oikeesti kunnioittaa, että joku on viitsinyt urakoida niin että me jälkipolvetkin saamme vielä nauttia siitä.
Matka jatkui linnalta itse Piruvuorelle, kohti luolaa, jossa Pirun sanotaan joskus majaileen. Samaan aikaan kanssamme sinne tuli ainakin neljä tai viis eri seuruetta, joka kuvasti paikan olevan tosi suosittu. Piti itsekkin käydä kiipeilemässä ja kokeilemassa ns luolaan menoa.
Tätä ihmeteltiin tovi ja mietiskeltiin, että mitäköhän käy kun kuusi vierestä jonain päivänä antaa periksi. Tipahtaako iso järkäle maahan? Silloin ei passaa olla alla, sillä voi käydä huonosti.
Luolan jälkeen kiivettiin vuoren huipulle, jossa sitten ihailimme maisemia ja nautiskelimme eväämme. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Vasta talolle palattuamme tajusin miltä talo näytti. Ihan selvästi yksisilmäinen kärsäeläin tai peikko!

Ellivuoren hotellin vieressä

Vuorelta alas tultuamme kävimme vielä Ellivuoren vieressä olevan vesistön rannalla ihailemassa maisemia ja sain ensimmäisen hanhipoikueen kuvan.
Tämä viimeinen kuva pistää kieltämättä hymyilemään, sillä tässä on ihan selvästi tullut lintupariskunnalla pesäero ja omaisuus pistetty puoliksi!

7 kommenttia

  1. Ihana Pirunvuori! Nuo maisemat kruunaavat koko retken. Hävettää ihan, että olen käynyt tuolla tasan kaksi kertaa, vaikka käyn töissä ihan siinä naapurivuorella. 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Se on ihana, en itsekkään oo käyny kun kerran vaikka on tossa puolen tunnin päästä. Pitäs melkein tänä kesänä ottaa uusintaretki. Mikäs vuori siinä naapurissa on? 😮

      Tykkää

      1. Ellivuorihan se siinä vieressä töröttääpi. 🙂

        Tykkää

      2. Noh niin tietenkin 🙂 Se oli liian lähellä 😀

        Tykkää

  2. Näin tehdään! 🙂 Bloggaaminen on kivaa, vie helposti mennessään. Olit kommentoinutkin minulle Ninninä. En silloin tiennyt kuka siellä nimen takana lymyää, mutta tänne kurkatessanihan se selvisi. 🙂

    Tykkää

  3. Kiitos Matleena 🙂 Käydään vieraissa sitten puolin ja toisin, sillä vähän sulta tätä inspistä sainkin. 🙂

    Tykkää

  4. Tervetuloa Blogistaniaan, Ninni Näppärä! 🙂 Minä ainakin tulen seuraamaan blogisi kautta retkiäsi niin kuin nyt tuonne Peikkometsäänkin.

    Tykkää

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s