Aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi pakkasin eväät reppuun ja nappasin kameran matkaan – ja painatin lempiharrastusteni pariin: kuvaamaan ja katselemaan eri kohteita…ja päiväkahveille metsään.

Mielessä oli Otamuksen kohteet, jossa olin käynyt aiemmin keväällä mutten sitten ehtinyt tarkemmin käymään siellä. Matkan varrella pysähtelin muuallakin kuvaamassa, ja niistä tulee erillinen juttu joskus…kun ehdin, mutta tässä tämän aurinkoisen lauantain kunniaksi kuvekertomus kahden viikon takaa.

Reitin valinta

Merkattuja Otamuksen omia reittejä on paikan päällä kolme: Tilankierros 6km, Salminkierros 8km ja Arvon askel 20km. Aikani tutkin reittejä kartalta ja mietin, minkä valitsin. Matkalla Otamukseen olin törmännyt rajuun sadekuuroon, joten pisin lenkki ei houkutellut sadeasusteen unohdettua kotiin. Salmin kierroksessa oli soratien laitaa kävelyä suhteessa enemmän, joten sekään ei houkutellut. Tilankierrokseen kun lisäs Vesivuoren kierroksen ja Ketunpesällä käynnin, niin matkaksi sai saman 8km, mikä oli Salminkierroksessa, joten valitsin Tilankierroksen ja lähdin reippain mielin matkaan.

Tilankierros kartalla.
Tilankierros kartalla.

Tilankierros

Reitti oli hyvin vaihtelevaa maastoa, oli lähes jokaista metsätyyppiä maalaismaisemista avohakkuisiin. Nautin suunnattomasta näkemästäni ja aikaa menikin kuvia napsiessani. Muita retkeilijöitä oli matkan varrella muutama ja varsinaiseen ensimmäiseen kohteeseen, Vesivuorelle päästyäni, juttelin pitkän tovin erään naisen kanssa, joka oli keksinyt saman paikan päiväkahvipaikakseen kuin minä. Hänen jatkettua matkaansa viihdytin itseäni siellä eväitä syöden, valokuvaten ja nörttikahvilan perustaen. Mihin niitä nettikahviloita enää tarvitaan, kun sen voi perustaa ihan minne vain – keskelle metsää…saa sitten chättäillä kavereiden kanssa eikä tarvi tuntea olevan yksin 🙂

Näköalapaikalta

Tilankierroksen ehdottomasti parhainkohta on näköalapaikka, johon kannattaa poiketa reitiltä. Harjun päältä näkee pitkälle Mouhijärven suuntaan. Kuvia kun tarkkaa katsoo niin Häijään ”tornikin” näkyy siellä. Upeat näkymät!

Ketunpesä

Reitin loppupäässä oli seuraava reitiltä poikkeamisen syy, sillä Ketunpesä piti tietty käydä katsomassa. Joku vois sanoa, että se oli vain kasa isoja kiviä ja niihän se olikin. Todella isoja kivenlohkareita, mutta kertoman mukaan siinä on ollut ketunpesiä ja niin varmaan kai onkin, kun kurkkas sinne koloon, missä niiden pitäs asustella….jotain jämiä asumisesta oli siellä.

Kotia kohti

Ketunpesän jälkeen käänsin nokan kohti Otamussiltaa ja kävin ihailemassa kotimatkalla Kutasessa järvenrantaa. Retki oli ollut oikein loistava ja akut latatuivat jälleen kerran.

3 kommenttia

  1. Kiva että tykkäsit. Minua ei säväyttänyt retki kun käveltiin salmin ja tilan kierros yhteen syssyyn, yhteensä 16km. Siitä oli n. 10km sorateitä tms joten nimesin paikan Otamuksen sorataipeleeksi. En kyllä voi suositella luonnon rauhaa hakevalle.

    Liked by 1 henkilö

    1. 😀 Sitähän minäkin uumoilin aikoinaan, että Salmin kierroksessa taitaa olla liikaa sorateitä ja valitsin sen lyhyemmän, jossa oli vähän vähemmän sitä soratietä 🙂 Mielumminhan sitä kulkis oikein metsässä, kun luontoon lähteen.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Kirkkojen Nokia – ninneroinen

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s