Porin reissullani eksyin Reposaaren Linnakepuistoon. Olin kyllä google mapista sen nimen etukäteen lukenut, mutta en tarkemmin tutkinut paikkaa, joten paikan luonne tuli ihan yllätyksenä. Kuvittelin sen ehkä enemmän Suomenlinnan kaltaiseksi.
Reposaari sisänsä vaikutti todella mielenkiintoiselta, ihania vanhoja taloja, joiden takia pitää palata uudelleen… Keskustasta viitat vei metsään ja siksi tavallaan hämmennyin, sillä luulin hukanneeni paikan. Noh kyllähän se siellä oli. Vaatimattomasti metsän siimeksessä.
Karttaa kun ensin tutkin, niin sain mielikuvan, että käveltävää on tosi paljon, mutta nähtävyydet oli sijoittuneet suht pienelle alueelle. Kaikki niitä yhdisti juoksuhauta, välillä puilla tuettuna, välillä ihan maahan kaivettuna. Mietin mielessäni kuin vielä joku vuosi sitten poikalapseni ois tästä paikasta tykänneet, mutta nyt valitettavasti ketään heistä ei kiinnosta edes lähtä reissuilleni. Noh äiti juoksee yksin haudoissa….mitähän ne sitten sanois, jos ottaisin leikkipyssyn mukaan niinkuin he aikoinaan 😉 Hyppisin siellä ja huutaisin rätätätätän ja pum….kuolit 😀 Paree ois tietty ettei silloin tuolla puistossa ois muita kävijöitä!
Tykkiasemat
Paikassa oli kaksi tykkiasemaa, joista toinen oli ensimmäisenä reitillä. Tykit oli kuitenkin häipyneet johonkin, eli niistä oli vain muisto.
Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompana
Miehistökorsut
Korsut on paikkoja, jotka herättää muistoja, sillä vaikken oo armeijaa käynyt, niin olen viettänyt lapsena paljon aikaa korsussa ja nukkunut yönkin siellä. Naapurustossa oli erään kaverini perheellä rakennettu sellainen pihalle. En kyllä tiedä miksi, mutta muksuna vietettiin siellä paljon aikaa. Kynttilän valossa, kertoen karmeita tarinoita toisillemme tai hioen partiolaistaitojamme. Nyt kun katselin näitä miehistönkorsuja, niin suht samanlaisia ne oli, ainut että niissä oli lämmitin. Kuvista näkee, että jossain laudoissa oli pientä hometta, joten mietin, miten epäterveellisiä nämä oikeesti on ollut asua. Noh se oli ennen se.
Ammusvarasto
Seuraavana oli vuorossa ammusvarasto, niitäkin oli alueella kaksi kappaletta. Sisällä kaikui sopivast pöö lauseet, joten pääsin kummittelemaan yksin….mietinkin että pitää tuoda lapset tänne peloteltavaksi…voin vaikka vahingossa unohtaa ne tänne 😉 Noh niistä lähtee niin paha ääni, että Porista asti tulis pelastajat. 🙂
Lääkintäkorsu
Seuraava korsu olikin ns sairaala. Sisältä löytyi pari paarit, sekä ihan selvä leikkauspöytä kun katso pöydän korkeutta. Pari sairaspetiäkin näytti olevan sekä oven vieressä pyssyille oma teline. Jännä paikka 🙂
Tähystystorni
Noniin, nyt päästiin lempipuuhiini eli korkealle kiipeämiseen, kun yllättäen metsän siimeksestä tuli torni vastaan. Vankkarakenteinen torni kutsui tietty kiipeämään ja yllätyksekseni tällä kertaa menin suht reippaasti ylös ilman suuria pelkoja. Varmaan aurinkoinen ilma antoi rohkeutta. Näkymät tornista ei enää olleet mitkään hyvät, kun puusto ympärillä peitti näkymän merelle päin. Kuikuilin vain tornin sivuille ja kattelin puiden latvoja, jotka oli samalla korkeudella.
Tulenjohtoasema
Viimeisenä kierroksella oli paikan hauskin paikka, Tulenjohtoasema, josta tiirailin ammusaukoista maisemia ja yritin kuvailla. Noh pari kuvaa tuli ihan kivoja. Paikka oli sellainen, että sinne ois voinut jäädä eväitten kanssa mietiskelemään maailmanmenoa….mutta alueella oli muitakin kävijöitä, joten viittinyt säikyttää niitä enempää, joten hipsin autolle hyvillä mielin ja jatkoin seuraavaan kohteeseen, josta myöhemmin 🙂
