Muistoja viime syksyltä…näin kevään korvilla on aika jo julkaista tämäkin, kuvamateriaalin muhittua talven yli.
Kolmen sukupolven voimin lähdimme ainutlaatuiselle reissulle, Veturimuseon järjestämälle Jumbo 933 höyryjunan neitsytmatkalle Toijalasta Valkeakoskelle. Ilmassa oli suurta tunnelmaa, sillä asemalle oli kertynyt sankoin joukoin ihmisiä junaa odottamaan.
Osa ihmisistä oli tullut vain junaa kuvaamaan, sillä vaikka vieressä on veturimuseo, niin tämän ikäistä kalustoa ei kovin usein näe Toijalan rautatieasemalla.
Toinen historiallinen syy oli tulla ihmettelemään tätä tapahtumaa, Toijala–Valkeakoski-radalla ei ole enää vuosiin liikennöinnyt matkustajajunia, joten entisenä Valkeakoskelaisena tämä oli itsellenikin mielenkiintoinen tapahtuma. Lähdimme matkaan Toijalasta, mutta emme matkustaneet perille saakka Valkeakoskelle vaan jäimme viihtymään Ilolan maatilalle siksi aikaa, kun juna kävi Valkeakoskella. Matkassamme oli sen verran pieniä matkustajia, joten epäilimme heidän viihtyvyyttä näinkin pitkällä junamatkalla.
Junan sisällä
Jos ennen laulettiin, että linja-autossa on tunnelmaa, niin oli myös junassa tunnelmaa. Sisustus oli hieman erilaista kuin nykypäivän junissa. Mielikuvissani hahmottui ne entisajan ihmiset tärkeine vaatteine istumassa junan kyydissä ja juttelemassa tärkeästi. Kännykät ei piipannut siihen aikaan, eikä sylissä ollut läppäreitä tai tabletteja, tai saati sitten että matkustajina ois ollut meidän tapaisia kuvia räpsiviä ihmisiä. Vähän katsastin sisällä ympärilleni ja ikuistin mm vessan ankeuden 🙂
Jalkautuminen Ilolaan
Viihtyisän junamatkan jälkeen pysähdyimme Ilolan maatilalle, johon jäimme myös viihtymään. Juna pysähtyi siellä tovin verran, jotta ihmiset saivat mahdollisuuden käydä kahvilla.
Me kävimme ihmettelemässä maatilan eläimiä ja pienimmäiset saivat myös ratsastaa ponilla. Junan lähdettyä ja aseman tyhjennettyä nautimme vielä maittavan lounaan Ilolan tilalla. Olen käynyt ennenkin maatilalla ja aina käynti on ollut antoisa.
Junan lähtö
Junan lähtiessä jatkamaan matkaa kävin vähän kuvaamassa lähtöä. Harmittaa näin jälkeenpäin, kun en hipsinyt lähemmäs veturia kuvaamaan…noh ehkä se ei ois ollut niin turvallista pienten lasten matkassa ollessa, joten pitää tyytyä näihin kuviin ja videoon, jonka koostin lähdön hetkistä. Kokemus oli kuitenkin mieleenpainuva ja nyt sitten odottelen seuraavaa mahdollisuutta osallistua vastaavalle reissulle.
Yksi vastaus artikkeliiin “Puks puks puksuttaa”