Ei se Turku niin paha paikka oo kun nää Tamperelaiset uskoo. Siellä on paljon kaunista kateltavaa ja vanhaa ihaltavaa.  Oon jonkun kerran käynyt Turussa muutenkin kuin mennyt Ruottin laivalle, mutta en ole ennen käynyt Ruissalossa.

Toki oon Ruisrokista kuulu, mutta en oo ajatellut asiaa sen enempää missä sellainen rokki järjestetään. Noh nyt sain idean käydä paikassa, kun valokuvausfoorumilla näin ihania kuvia. Eli jälleen kiitos ihmisille, joilta ammennan näitä elämyksiä. Ilman heitä, en olisi täälläkään käynyt.

Kasvitieteellinen puutarha

Ensimmäisenä piipahdin pikaisesti kurkkaamassa puutarhalle, jossa oli mielenkiintoiset kasvihuoneet ja laaja puutarha-alue. En vain jaksanut tällä kertaa mennä paikkaa tarkemmin tutkimaan. Tiedostin sen olemassaolon ja aattelin palata joskus kesällä, kun puutarha ulkona on parhaimmassa loistossa. Nyt tyydyin vain kuvaamaan ulkoa tärkeimmät kohteet 🙂 oven pielustan ja kieltokyltin!

 

Outoja turukulaisia!

Noh joo, siis Tampereella morkataan turkulaisia, hyvässä hengessä kylläkin, mutta tämän pariskunnan nähtyäni meinas leipä mennä kurkkuun, kun olin autossa nautiskelemassa kahvit ennen varsinaiselle retkelle lähtöäni. Eletään maaliskuun alkua ja pariskunta vetää lenkkiä puolialasti, tai oikeastaan melkein alasti. Kyllä pyörätiellä olevan naiskolmikkokin kääntyi katsomaan tätä juoksijapariskuntaa kun tulivat vastaan. Onneks kamera oli vieressä, vaikken ollut kuitenkaan tarpeeksi nopea saadakseni pariskunnasta selkeätä kuvaa todisteeksi, mutta ehkä hyvä näin. Näätte kuitenkin ees pienen vilauksen, kuinka ”me suomalaiset” olemme urheita 😉

 

Kuuvannokkaan

Kahvit juotuani ja pienen järkytyksen kokeneena lähdin sitten taipaleelle. En oikeastaan alkuun tiennyt mihin Ruissalon kohteista menisin. Paikallista opastauluani tutkittuani päätin valita kohteeksi Kuuvannokan, joten jätin auton leirintäalueen kupeeseen ja lähdin taipaleelle. Sain ensin kävellä lähes kilometrin tien vartta pitkin, jotta pääsin luontopolun alkuun. Luontopolkujani kierrettyä eri puolella Suomea, olen huomioinnut, kuinka eri paikoissa on erilaiset merkinnät poluille. Täällä merkinnät oli tammenterhoja, joten niitä seuraten lähdin matkaan.

Maasto oli hyvin vaihtelevaa, ei mitään isoja nousuja, mutta näin kevätaikaan hyvin liukasta. Polku oli paikoin luistelurata, varsinkin tieosuuksilla, joita oli matkan varrella mökkiteiden muodossa. Nautin kävelystäni! Oli kuin oisin takaisin hengissä talven jäljiltä. Mietiskelin, että metsä on siinä mielessä turvallinen paikka, sinne oon aina tervetullut, siellä mun ei tarvi esittää olevani mitään vaan saan tulla sinne ihan omana itsenäni. Se ei hylkää eikä moiti, vaan kuuntelee mua. Siellä riittää aina ihailtavaa ja katseltavaa ja siksi se on paras paikka unohtaa stressi ja kaikki muu kiire!

Melkein perillä

Taisteltuani metsäpoluilla liukastellen, meinasin tässä vaiheessa jo luovuttaa. Tuli hetkellinen epäusko ja kuvittelin olevani hullu, kun tälläisellä kelillä taistelen kohteeseen, josta en oikeestaan tiedä ees mihin olen menossa. Ainut, mitä tiesin, oli kartasta ottamani kuva kamerassa, josta aina välillä tiirailin, missähän mahdan olla. En luovuttanut kuitenkaan, onneksi, sillä jotain mahtavaa oli tiedossa!

Perillä Kuuvannokassa

Väsymykseni kaikkos pois heti kun pääsin perille, sillä ensimmäinen havainto oli kivajalka….hhmmm mitähän täällä on ollut. Seuraavana näin vuorenkilpejä istutuksen muodossa ja rivin syreenin kaltaisia puita. Eli paikalla on joskus sijainnut jotain, mutta mitä. Noh jälkeenpäin luin netistä, paikalla olleen Turun Sanomien omistaman huvilan, joka oli jo ränsistyneenä palanut maan tasalle 1993. TS oli yrittänyt saada paikalle uutta rakennuslupaa, mutta paikka oli haluttu säilyttää virkistysalueena. Hyvä näin!

Meren ääniä

Oi kuinka nautin kun pääsin haistelemaan taas meren tuoksuja ja kuuntelemaan veden ääniä! Vietin tunnin verran nautiskellen paikan lumosta. En ollut ainut paikalla kävijä, mutta onneks sain olla suht rauhassa. Kesällä varmasti asia ois ollut toisin, voin vain kuvitellla ihmismassat näille kallioille nauttimaan auringosta!

 

Parit videotakin piti ottaa paikasta, jotta tekin pääsette nauttimaan meren äänistä (ja mun nenän niiskutuksesta….sorry). Horisontit on kyllä videoissa vinkkelissä, mutta älkää antako senkään häiritä elämystä 😉

Kohti kotia

Aikani meren iloista nautittuani päätin talsia takaisin autolle autotietä pitkin, vaikka kartalla se näytti pidemmältä reitiltä (sininen katkoviiva). Totesin kellon olevan jo niin paljon, että pääsisin nopeammin sitä kautta. Vajaan kilometrin päässä autotieltä löysin pysäköintipaikan ja jopa bussipysäkin, joten turhaan minä metsäpolkuja tänne liukastelin 😉 Noh ei se haitannut, koin jotain, mitä autolla ajaessani en olisi kokenut ja ennen kaikkea sain liikuntaa!

Ihana Ruissalo

Ihastuin ja hullaannuin kohteeseeni, joten sain uuden lempipaikan mihin palata. Senhän kertoo tää matkan varrella bongattu talokin <3