Hip hei, sano tää mimmi jälleen kun pääsi tämän näkötornin juurelle. Ei passannut antaa korkean paikan kammolle valtaa, sillä niin mahtava torni tää oli ja niin mahtavalla paikalla, joten sinne oli pakko kiivetä.

Kiitos ystäväni, joka neuvoi paikan olemassaolon. En oo varma, onko tää korkein torni johon oon kiivennyt….mutta ainakin pelottavin.

Sijainti

Torni sijaitsee Kurikassa Luovan kylässä kolmostien varrella Tampereelta Vaasaan. Itse asiassa oon monesti ajanut ohi ja joskus jopa katellutkin tornia, mutta autotieltä sitä ei aina ehdi hahmottaa, varsinkin jos on kuskina. Paikalle on kumminkin helppo ja nopea poiketa, eli suosittelen jos ajat tästä ohi. Kolmostieltä Luovantielle ja sieltä Luovankujalle, josta tulee kyltti vastaan ja loput onkin helppoa. Autonkin saa suht lähelle parkkiin, eikä tarvi kiivetä kuin pikku pätkä tornin juurelle.

Grillikota tornin vieressä

Grillikodan vieressä on myös laavu (ei näy kuvassa)

Ylös torniin

Alkuosan kiipeää surutta, tukevat puiset portaat johdattelee ylös ensimmäiselle tasanteelle, joka on 10m:n korkeudessa. Merenpinnasta mitattuna torni on hieman korkeammalla kun se on rakennettu Loukajanvuoren päälle. Ensimmäisellä tasanteella voi hyvinkin ihailla maisemia, sillä siinä korkeudella ollaan jo puitten yläpuolella. Tasanteelta lähtee metallikierreportaat ylemmäs, tasanteelle joka on 25m:n korkeudessa. Ylin tasanne on katettu, joten siellä voi katsella maisemia ihan turvallisin mielin. Joka suuntaan on myös avautuva ikkuna, josta voi tuikata kameran tai kiikarit ulos ja tarkkailla maisemia tarkemmin.

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompana

Maisemat

Mahtavat maisemat ylhäältä, pelto-metsä näkymää silmin kantamattomin. Sieltä sai hyvän käsityksen miksi Etelä-Pohjanmaalla puhutaan lakeuksista. Aakeeta laakeeta oli joka suuntaan. Aurinko oli juuri laskemaisillaan, joten valoitus oli hieman haastava kuvaamisen suhteen.

Hengissä alas

Torniin ois voinut jäädä ihailemaan maisemia vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta toki perjantai-ilta ja kello yli yhdeksän oli ehkä liian myöhäinen ajankohta. Alaspäin meno olikin jännää, sillä ensimmäinen vaihe oli ne metalliportaat….jossa oli pakko katsoa alas ja nähdä kuinka korkealla oikeesti oli. Noh hengissä selvisin ja täytyy sanoa, että oli mahtava kokemus. Suosittelen poikkeamaan tornilla ja ottamaan mukaan eväät, sillä paikalla on lukkojen takana olevan grillikodan lisäksi laavu, jossa voi grillailla ja nauttia luonnon rauhasta.