Kauan odotettu retkikohde Vallisaari, Helsingin edustalla avautui tänä keväänä suurelle yleisölle ja sinnehän piti itsekin suunnata. Odotukset olivat korkealla, sillä olin sosiaalisen median kautta seurannut paikan

siivousta ja avautumista lähes vuoden ajan. Perille päästyäni paikka oli odotusten mukaisesti kaunis, mutta jotain hassua paikassa oli, joka pisti miettimään taas tätä nykypäivän elämää.

Matkaan lähtö

IMG_4514Vallisaareen lähtevät laiva löytyy Helsingin kauppatorilta JT-Line kyltin luota. Lähtöjä on muutama päivässä, kuten myös paluita. Samalla laivalla ja lipulla on mahdollista myös poiketa Suomenlinnassa tai Lonna nimisessä saaressa. Lonna on entinen miinauraivaussaari, joka on myös tänä keväänä  avattu yleisölle….näin ainakin ymmärsin, kun yritin tutkia mikä paikka on, kun siitä ajettiin ohi. Tutustumisen arvoinen paikka sekin, mutta tällä kertaa en sinne poikennut.

Perillä saaressa

Täyteen ahdetun laivamatkan päätteeksi rantauduimme laivalaituriin, josta lähdimme seuraamaan ihmisjonoa. Minähän tietty heti jumiuduin kuvamaan hienoja rakennuksia, joita oli malliksi rannalla. Saarelle on tehty muutama valmis kävelyreitti, joita on helppo seurata. Oikeastaan saarella on tarkoitus liikkua vain ja ainoastaan noita polkuja pitkin, sillä saarta halutaan suojella kulumiselta. Joten ensimmäisten kuvien jälkeen sitten polkua pitkin eteenpäin.

Enhän minä kaukan pysynyt polulla, kun näin jo jotain mielenkiintoista, joten piti poiketa kurkistamaan mielenkiintoisia rakennuksia. Noh ei niissä mitään kieltokylttejä ollut, joten kävin vain nätisti kurkkaamassa. Vähän leikittiin kummitusta mukana olevan lapseni kanssa…..Vallisaaren haamu oli palannut 😉 Löydettiin me hylätty uimamajakin, jossa fiilisteltiin hieman.

Suomenlinnan naapurissa

Matkaa jatkettiin Aleksanterin kierroksen merkeissä kohti Pohjolan Gibraltarta, josta pääsikin vilkuttelemaan Suomenlinnassa olijoille.

Se mikä oli oikein hienoa, niin saareen oli rakennettu paljon evästelypaikkoja, varsinkin tähän Suomenlinnan viereiselle puoliskolle. Ainut mikä oli harmi, että pöydät oli tyhjillään ja eväiden syöjät istuivat kallioilla….niinkuin kyllä mekin. Kallioiden vieressäkin ois ollut muutama pöytä, mutta ne oli tietty varattuja.
IMG_4704

Kieltotaulujen saari

Nyt sitten päästään tähän mun ihmetyksen aiheeseen – kieltotaulut!!! Taulujen suuri määrä pisti väkistenkin miettimään tämä nykyajan holhousvaltiota. Oon sitä aiemminkin pohtinut, mutta täällä se näkyi. Ihmiset ei enää tiedä miten luonnossa liikutaan ja sen takia meille laitetaan kylttejä miten käyttäytyä. Onhan se hienoa, että luontoa halutaan suojella, mutta kohta kai rakennetaan lasitunneli, jota pitkin voidaan kävellä ja katsella lasin taakse luontoon. Toisaalta ymmärrän tämän huolen…varsinkin kyseisessä paikassa, kun pois lähtiessämme näin jotain ns kauheata. Lauantai-ilta viiden laivasta tuli joukottain nuoria aikuisia, osa aika maistissa jo, kanniskellen mäyräkoiria ja muita juominkeja mukanaan. Oli jopa grillejäkin mukana. Sellainen porukka kun tulee saarelle mellestämään niin voimme sanoa pian hyvästit tälle kauniille luontokohteelle. Itse kun kävin saarella, saari oli ollut vasta pari viikkoa auki ja nyt kun juttua kirjoitan kuukautta myöhemmin, jopa sosiaalisessa mediassa on kirjoitettu tästä ilmiöstä. Laivayhtiön sivua kun kävin nyt katsomassa, niin sinne oli ilmestynyt punaisin kirjaimin huomioteksti, jossa noi grillit yms oli kieletty. Eli holhoominen on kai sitten paikallaan.

HUOM: Tulenteko, yöpyminen ja kaivaminen on Vallisaaressa turvallisuussyistä ehdottomasti kielletty. Vallisaaressa ei ole grillikatoksia eikä sinne saa myöskään viedä omaa grilliä. Merkityillä reiteillä pysyminen säästää saaren luontoa. Vallisaareeen ja Vallisaaren vesibussiin saa ottaa koiran mukaan, mutta koira on pidettävä kytkettynä. – Laivayhtiön sivulta lainattua.

Kuolemanlaakso ja purjelaivakahvila

Aleksanterinpatterilta jatkoimme matkaa Kuolemanlaaksoon, jossa on surullinen historia. Vuonna 1937 siellä räjähti ammusvarastossa, joka aiheutti useamman ihmisen kuoleman ja loukkaantumisen ja saari evakoitiin.  Lisää räjähdyksestä voipi lukea esim täältä http://nyt.fi/a1305844286538 Kuolemanlaakson satamassa seisoi kaunis purjelaiva, josta olisi saanut maukkaita vohveleita, jos vain olisi raskinut ostaa. Me nautiskelimme omat eväät alueen eväspöydän äärellä ja ihailimme laivaa muuten vain.

Kotia kohti

Saarelta poispääsy olikin jännittävämpi juttu kuin sinne pääseminen, sillä kun saavuimme laituriin niin sai ihmetellä, missä nämä kaikki ihmiset oli ollut piilossa….Laivan saapuessa, kaikki ei tietty mahtunut kyytiin ja seuraava laiva ois aikataulun mukaisesti tullut vasta tunnin päästä. Hienoa, sillä me emme mahtuneet kyytiin! Noh onneks laivan miehistö oli palveluhenkistä ja veivät Suomenlinnaan jatkajat sinne ja tulivat hakemaan meidät loput rannalle jääneet kyytiin. Toivottavasti laivavuoroja lisätään, sillä saaren suosio on varmasti kasvanut kesän myötä. Kun pääsimme takas kauppatorille, Citikka iloisesti tervehtien vei meidän ihanan päivän päätteks kotiin. Saari on nyt nähty, pääpiirtein, ihan kaikkea en ehtinyt koluta, kun selkäkipu vaivas ja matkaseuralaiseni ei oikein ollut innostunut minun koluamisesta. Noh ehkä palaan jonain päivänä uudelleen.

IMG_4843

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s