Nostalgiamatka menneeseen ja samalla seikkailu uuteen, se oli kesälomamatkani teema. Kävin lapsuuteni maisemia läpi ja määränpääni oli Norjassa, Altassa, jossa olin käynyt hyvin pienenä. Vaikka olin ollut silloin hyvin nuori, niin muistin siltä reissulta jotain….ehkä enemmänkin tunteen, sillä Norjan mutkaiset tiet ja korkeat tunturit sekä niiden aihauttama jännitys, putoaako tieltä, oli jäänyt mieleeni. Sama tunne tuli nytkin, vaikka teitä oli paikoittain paranneltu.
Nostalgiaa Rovaniemellä
Kohti Pohjoista
Mutkittelin Rovaniemeltä kohti Kilpisjärveä pikkuveljeni reittineuvoja noudattaen ja pysähtelin missä sattuu paikoissa. Kävin luontokeskuksessa katsomassa saamelaisnäyttelyn, kiipesin yhden tunturin huipulle, istuskelin sillan alla ihmettelemässä kosken pauhua ja järven rannalla odottamassa ukkosmyrskyä. Keli oli hyvin sateinen ja pilvinen, joten jätin valokuvaamisen vähemmälle ja keskityin enemmän nauttimiseen. Nauttimisen lisäksi sain kuitekin hitusen historiallistakin sivistystä, sillä poikkesin myös Ruotsin puolella, josta löysin jotain myös lapsuuteeni liittyvää – Lestaatiolaisuuden juuret. (Jaa, miten se liittyy lapsuuteeni…asuin alueella, jossa kyseinen uskonto oli vallitseva uskonto.)
Norjassa – vihdoinkin
Viidentenä reissupäivänä ylitin aamusta vihdoinkin Norjan rajan! Vau, olin saavuttanut yhden unelmistani. Mutkittelin mutkaisia teitä pitkin ja ihailin maisemia….ja totesin ystävieni olevan oikeassa, sillä maisemat oli upeita. Vaikka kuinka pysähtelin niitä kuvaamaan, niin en saanut omasta mielestäni vangittua sitä kauneutta mitä näin silmilläni. Päätinkin, että jokaisen pitää itse tulla näkemään maisemat. Neljän päivän ajan kiersin mitä ihmeellisimpiä paikkoja, välillä kävellen, välillä autolla pysähdellen. Kävin suuressa kaupungissa, ajoin hurjan sillan yli ja pitkin tunneleita kaupungin alla, tutkin hylättyä kaivoskylää ja kupariteollisuuden paikkaa, sekä kävelin tuntureilla, laaksoissa, meren rannoilla, koskien putouksia ihailemassa ja tietenkin kirkkoja ja hautuumaita tutkimassa. Nukuin pari yötä autossa, yhden teltassa ja yhden leirintäalueen mökissä ja söin retkimuonaa ilman mitään hienoja ravintoloita. Nautin elämästäni, olin vihdoinkin omassa elementissäni. Kukaan ei ollut hoputtamassa eikä kertomassa mihin mennä tai mitä tehdä. Sain ihan itse päättää ja senpä takia reissuni ajan parhain kaverini oli google, joka neuvoi minulle ne asiat, mitä halusin tietää.
Hauskoja löytöjä
Yksinäisyys tekee kai mielen hulluksi, kun alkaa näkemään mitä ihmeellisimpiä kasvoja ja muotoja ympärillään. Tai kyseessä on mielikuvitus, joka lähtee laukkaamaan visuaalisten viivojen myötä. Noh kumminkin löysin matkan aikana uusia ystäviä, jotka halusivat väkisten poseerata teillekkin. Eli saanen esitellä 🙂
Oivalluksia
Yksi iso asia, jossa huomasin meillä olevan oppimista Norjalaisilta, on maanteiden varsilla olevat P-paikat. Lähes jokainen niistä oli varustettu roskapöntöillä sekä wc:llä. Jossain päin oli merkattu etukäteen liikennemerkein, kuinka monen kilometrin päästä tulee seuraava wc:llä varustettu P-paikka. Useimmissa paikoissa oli myös pöydät evästämistä varten. Onhan toki meilläkin ollut nämä vuosia sitten, mutta jopa roskikset ovat kadonneet….syynä on kai ilkivalta ja ihmisten välinpitämättömyys. Tehdään tarpeet mielummin pusikkoon ja jätetään roskat wc-papereineen levähdyspaikan maastoon kuin mielummin pidettäis yllä verovaroin tarjottavia etuja.
Näin Norjassa!
Urhea pikku Citikka
Voisin kai ruveta Citikan mainostajaksi, kun kuvasin matkatoveriani ahkeraan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tarkoitus oli saada hieman mittasuhdetta kuviini, kuinka isoja tunturit oli mutta kun katselin kuvia, niin näistä autokuvista tulikin hauska sarja…jotkut kuvaa lapsiaan, toiset koiriaan, minä rakasta autoani 🙂
Kotia kohti
Altaan päästyäni laskettelin alas Suomeen ja itärajaa pitkin Sotkamoon sukuloimaan ja mökkeilemään. Kelit matkan varrella oli hyvinkin sateiset, joten maisemien katselu jäi vähemmälle. Kävin kyllä matkamuistomyymälässä katselemassa Lappi tuotteita ja Heinäpäiden luona juomassa kahveet muurinpohjalätyn kera. Mökkeilyn jälkeen ajelinkin väsyneenä mutta onnellisena kotia. Olin nähnyt maailmaa ja taas viisastunut reissullani.
Unettoman yön kunniaksi kävin lukemassa tärkeimmät palat (palan). Kävit siis pakollisella
Juu, näin kävin. Ohjelmaan aina kuuluu se pakollinen sukulointi, ottamatta kantaa keitä sitten tapaan….ovatko pakkopullaa vai ei 😀 Nythän noita tapaamisia oli jopa kolmen kyläilyn verran 😀 Kaikki ihan vapaaehtoisesti kysytty saako tulla 😀 Ja kiva kun kävit lukemassa. Valvo useammin <3