Vanha sotilasalue ja Linnakesaari Saaristomerellä, vain puolentoista tunnin matkan päästä rannikolta, hurmaa kävijänsä omalaatuisellaan historiallaan ja kauniilla luonnollaan. Samalla tarjoaa jokaiselle jotain,
omalla veneellä tulijoille, hotellimatkalle saapuville tai luontoon menijöille. Budjettimatkailijalle edullinen kohde, sillä viikonlopun voi viettää saarella teltassa vain laivamatkan hinnalla eli 24€.
Idea saarelle lähtemisestä tuli jostain retkeilyaiheiselta sivulta. En oikeastaan siinä vaiheessa tiennyt muuta kuin vanha sotilaskohde, saari ja lupa telttailla, sekä pari luontopolkua. En ehtinyt tutustua saaren historiaan tarkemmin tai katsella kuvia, joten sen kauneus tuli täysin yllätyksenä. Hyvä niin!
Saapuminen saarelle
Perillä Örössä odotti vierasvenesatama, joka oli pullollaan veneitä. Satamassa on pikkuinen rantaravintola ja veneilijöille tarvittavat palvelut. Itse hipsin satamasta hyvin nopeasti pois kohti sisäsaarta ja uusia seikkailuja. Ensimmäisenä tuli vastaan 12″ kasarmi, jonka alueelta löytyy hotellin ja muiden majoitusmökkien vastaanotto, kauppa, ravintola, hotelli ja hostelli sekä pieni näyttely saaren historiasta. Alueella oli todella paljon ihmisiä ja kaikki näytti viihtyvän. Tarkastin näyttelyn, sekä otin muutaman kuvan, mutta jatkoin matkaani kohti omaa paratiisia eli telttailualuetta.
Telttailualue
En ollut yksin ja ainut, joka oli keksinyt telttailun idean, vaan kuudentena telttakuntana pystytin telttani vanhan sotilaskodin pihaan. Paikka oli luksusta verrattuna moneen muuhun metsähallituksen ylläpitämään retkeilykohteeseen. Paikalta löytyi hyvän telttailumaaston lisäksi pöytäryhmät, jopa katoksen kera, roskikset, vessat ja vesipiste. Vain suihku puuttui, mutta sekin ois ollut saatavilla saunan kera sataman tuntumassa.
Luontopolut
Leiriytymisen ja evästauon jälkeen oli ohjelmassa tutustua saaren eteläpuolen luontopolkuun. Saarella on kaksi eri reittiä, sininen ja punainen. Sininen kulkee eteläpuolella ja kantaa nimeä 6″ reitti, sillä vie kulkijansa 6″ kasarmialueelle. Toinen vastaavasti on nimetty 120 mm patterin mukaan, joka löytyy saaren länsirannikolta. Saarella on paljon myös teitä, joita pitkin voi kulkea, sillä luontopolut ovat haasteellisia eivätkä sovi liikuntarajoitteisille. Aika moni saarella vierailija oli vuokrannut vastaanotosta polkupyörän ja huristeli sillä kohteesta toiseen. Minä lähdin taapertamaan jalan ja iloitsin mielessäni, ettei tarvinut kantaa rinkkaa mukana, sillä keli oli todella aurinkoinen ja KUUMA!
Eteläisellä reitillä nähtyä
Eteläinen reitti eli sininen reitti kulki sopivasti telttailualueen eli sotilaskodin vieressä. Ensimmäisenä ihmettelin ja pyörin vanhan tiilisen rivitalon ympärillä, joka oli sieltä täältä ränsistynyt, mutta kai vielä kunnostettava. Sen päädyssä oli yhteissuihku/saunatilat, josta oli telttailijoille mahdollisuus saada puhdasta vettä. Hienoa! Sotilaskoti ja vanha sairaalarakennus sai myös ihmettelynsä, kuin myös myöhemmin 6″ patteriston rakennukset, sekä monet muut sotilaskohteet. Reitin varrella oli muutama ihana ranta, joissa oli pakko pysähtyä kuuntelemaan ja nauttimaan. Senpä takia sain 5km:n reitillä vietettyä viitisen tuntia. Jos uimapuku ois ollu mukana, oisin viipynyt vieläkin pitempään, sillä yhdestä poukamasta löytyi uimarantakin.
– Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompana –
Pohjoisella reitillä nähtyä
Pohjoisen eli punaiselle reitille , lähdin vasta seuraavana päivänä ja sielläkin oli ihmeteltävää. Hienoja rantoja, tykkejä, patteristoja ja kaikkea mahdollista. Maasto ei ollut mikään helppo maasto, joten huonokulkuiset älkää yrittäkö. Joku vastaantuleva varoitteli kyistä, mutta en itse onnistunut näkemään yhtään käärmettä.
– Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompana –
Sotilaskohteet
Seuraavista kuvista en oikeastaan osaa kertoa juuri mitään, vaikka lueskelin kaikki mahdolliset opastaulut. Se niistä jäi mieleen, että eteläkärjessä oli 1920 -luvulta olevat tykin pohjat ja miehistönsuojat. Saaren pohjoispäädyssä oli puolestaan 1980 -luvulta olevat. Pohdiskelin rakennustapaa, sillä eteläkärjen miehistösuojat oli rakennettu luonnonkivistä betonilla muuraten yhteen. Pohjoispäässä ne oli valettu betonimuottiin. Kun katseli, kuinka eteläkärjen suojat oli sortuneet, niin pakostakin mietti että mitähän niille miehille ois käyny, kun ne ois ollu siellä sisällä….kiva kuitenkin oli tutkia jokainen sotilaskohde ja seikkailla mielikuvissaan saaressa aikoinaan varusmiespalveluksensa tehneiden miesten maailmaan. Senkin muuten opin, että tasavaltamme pressa Sauli on suorittanut saarella palveluksensa.
– KLIKKAA KUVIA NÄHDÄKSESI NE ISOMPANA –
Lyhyt ikävä ja Pitkä ikävä
Saarella voi tulla ikävä jolloin voi valita, kumman ikävän haluaa ikävissään kulkea, sillä saaren pääreitit ovat Lyhyt ikävä ja Pitkä ikävä. Ne kun kulkee päästä päähän niin unohtuu kaikki ikävä, sen verran näkemistä on. Lyhyt ikävä kulkee saaren halki tavallaan vaakasuoraan ja Pitkä ikävä pituussuuntaan. Nimensä ne on kuulemma saanut sotilaiden nimeämänä, kun ovat kävelleet saarta päästä päähän. Pitkän ikävän varrella on ollut joskus kiskot, jota pitkin on kulkenut pieni juna vieden tavaraa saaren päästä päähän. Rata on kumminkin purettu eikä siitä voi nähdä kuin hiekkasen reuna-alueen muuten mukulakivillä päälystetyn reitin varrella.
Muuta ihmeteltävää
Saarella oli paljon muutakin ihmeteltävää ja tutkittavaa tai vaikka tekemistä pitempäänkin. Minä viihdyin meren rannalla, sillä meren rannalla varttuneena ihmisenä, oisin voinut viettää koko viikonlopun istuen rantakivillä ja kuunnelleen meren pauhua samalla haistellen ihanaa meren tuoksua. Lauantai-illan kruunas auringonlasku, jota istuin pitkään ihailemassa.
Kotimatkalla pohdin saaren ihanuutta, toki aurinkoinen sää oli yksi syy, miksi retkestäni oli tullut täydellinen. Mietin, miksi haaskaamme rahaa matkustamalla kauas etelän lämpöön. Meillä on Suomessakin ihania paikkoja! Nykyään internetin aikana niitä on niin helppo löytää ja saada tietoa. Parikyt vuotta sitten tiedon hakeminen oli haasteellisempaa ja silloin matkusteltiin sokkona tai tuttavien suositteluiden pohjalta. Ulkomaanmatkoista jaettiin kyllä esitteitä silloin, R-kioski oli pullollaan niitä, mutta kotimaan kohteet oli visusti piilossa. Nyt ei ole enää, eli nyt kaikki reippaasti sitten reissun päälle seikkailemaan ja nauttimaan kotimaan ihanista kohteista, kuten Öröstä! 🙂
Hienoja kuvia Öröltä!! Itse olen kanssa suunnitellut matkaa tuonne. Tänä kesänä en kerennyt, mutta ensi vuonna voisi käydä saariretkellä. Näkyikö saarella muuten käärmeitä?
Kiitos Daphnion 🙂 Saari on aivan upea, suosittelen lämpimästi käyntiä 🙂 Itse en nähnyt käärmeitä, mutta vastaantulijat varoittelivat muita, kun olivat juuri niitä nähneet.