Pokemon löydetty!!

Pirunpesä, Tullunmäen louhos, Pitkämön uimaranta ja Jyllinkoski! Siinä viikonlopun sivistyspaketti turistille, joka lähti pitään hauskaa ystävien luo Kurikkaan. Siihen vielä päälle aurinkoinen keli ja vierailu Kurikan markkinoilla, pokemonin metsästys sekä nautinnollinen elämys hyvin maustetuista makkaraperunoista,

 niin mikäs sen parempi tapa on rentoutua viikonloppuna ja kerätä voimia seuraavan viikon arkeen ❤

Alakerran isännän terveiset, parempi uskoa niitä.
Alakerran isännän terveiset, parempi uskoa niitä.

Pirunpesä eli Hiidenkirnu Jalasjärvellä

Retkemme alkoi Jalasjärveltä, joka nykyään kuuluu Kurikkaan. Vähän hassua kun sotkevat noita kuntarajoja, ei vanha ihminen opi uusia. Noh mutta kolmostieltä suunnistus ei oo mikään helppo juttu, sillä kyltit on suunniteltu siten että siitä keskimmäisestä kohdasta pitää kääntyä, jotta kyltit vie perille. Mehän tultiin pohjosempaa, joten pari kertaa piti tehdä ylimääräinen kurvi, kun risteys meni ohi. Onneks googlemappi oli taas hyvänä kaverina neuvomassa perille!

Pirunpesä ylhäältä näkötornista katsottuna

IMG_1601 (853x1280)Paikka on mielenkiintoinen. Keskellä metsää on pieni kahvio, kota, näkötorni, ”hiekkaläjä”, itse pirun pesä ja Spedelle tehty veistos. Paikalta lähtee muutama luontopolku, niitä ei ehditty tällä kertaa tutkia. Sen verran poluista sain kuitenkin tietoa, että puolukoita ois ollu vaikka kuinka paljon poimittavaksi. Näin sanoi erä mies, joka tuli polulta pois. Sen myös opin, tää Spede on ollut rahoittamassa hanketta aikoinaan ja siksi saanut tänne muistomerkkinsä.

Kahviossa oli mielenkiintoista touhuttavaa ja niiden parissa menikin aikaa, kun ystäväni näppäränä naisena auko kaikki tehtävät. Samalla saimme kuunnella kahvion pitäjältä tarinoita paikasta. Paikallinen nuorisoseura ylläpitää paikkaa ja kuulemma kodalla järjestetään veisuuiltojakin kesäsin. Itse kahvio on auki vain toukokuusta syyskuun alkuun, joten ehdimme vielä ennen syksyn sulkemisaikaa.

Pohjalta huipulle

Pirunpesä on aidattu ja sinne on pääsymaksu, eli ihan ilman tätä paikkaa ei pääse ihailemaan. Pääsymaksu on vitosen verran, jolla katetaan paikan ylläpitokustannuksia. Portaat pohjalle oli aika vaativat. Etuperin meno näytti sen verran vaikealta, joten itse laskeudun takaperin, jolloin jouduin joka portaalla jännään missä porras on. Jollain pätkällä portaat oli vääntynyt kieroon ja ne olivat vielä kosteat, joten tavallisilla kesäballerinoilla sai oikeesti olla varovainen. Sen verran lihaksiin otti laskeutuminen, että pari seuraavaa päivää tiesi tehneensä jotain poikkeavaa. Pohjalla olo oli aika jännä, montussa oli tietty vettä ja yksi pieni sammakkokin siellä hyppeli. Aikamme ihmeteltyämme oli vuorossa ylöskiipeäminen, joka oli hieman helpompaa, mutta siinäkin sai tehdä lihastöitä. Maan päälle päästyämme, vuorossa oli näkötorni. Paikan valvoja varoitteli ahtaista portaista, ja sitä ne olikin. Meinasin jäädä kamerasta kiinni, kun kannoin järkkäriä selässä. Tuumasin, ettei oo ison miehen paikka ne portaat. Oma kunto ei kestänyt kiivetä kuin kaksi kerrosta, joten jäin ihailemaan maisemia hieman puitten yläpuolelta. Hienoa oli sillä korkeudellakin!

Hirvibaari ja Tullunmäen louhos

Seuraavana ohjelmassa oli vanha louhos, jossa olisi vettä. Paikalla päästyämme löysimme myös Hirvibaarin, jota piti ensin ihailla. Kurikan metsässeuran kyhäämä upea laavu grillineen. Harmi vain ettei ollut puita eikä kyllä makkaroitakaan, muuten olisimme vierailleet baarissa pitempään.

Hirvibaari odottelemassa asiakkaitaan
Hirvibaari odottelemassa asiakkaitaan

Avolouhos oli hieno. Iso monttu täynnä todella kirkasta vettä. Louhokseen oli istutettu kalaa, sillä muutama kala hyppeli illan iloksi sekä kalastajien pyydysmerkit kieli katiskojen olosta. Paikkaa käytetään nykyään uimamonttuna, mutta aikoinaan siinä on sijainnut Ruskealan Marmorin kalkkikivikaivos, joka on lopetellut toimintansa 1970-luvulla. Löysin netistä lehtileikkeen, jossa on kuvia paikasta kaivostoiminnan aikaan. Jotain hirsirakennelmia oli lähistöllä vieläkin nähtävillä, en vain älynnyt tutkia niitä tarkemmin.

Tullunmäen louhos
Kirkasta vettä riittämiin

Pitkämön uimaranta

Lisää mielenkiintoista historiaa, sillä seuraavaksi oltiinkin tekoaltaalla. Pitkämönjärveen laskee kolme jokea: Kyrönjoki, Jalasjoki ja Pitkämönluoma. Hienon näköinen paikka ja varmasti suosittu kesällä. Lähistöllä on myös leirintäalue sekä kesäteatteri. Tänne pitää tulla joskus uudestaan…helteisellä kelillä piknikille ja uimaan!!

Jyllinkoski

Viimeinen mutta ei vähäisin kohde. Tästä paikasta oikeastaan tiesin jo jotain kun olin lukenut siitä seuraamastani Kuvakulmilla blogista juttuja, mutta lukeminen ei ole sama kuin itse kokeminen. Vau, oli ensimmäinen fiilis! Aivan ihana ja hurmaava. Veden pauhunta oli mahtava! Hipsittiin korkealle mäen päälle ja metsikön kautta itse putoukselle, jossa oli oikein näköalatasanne pitkine penkkiriveine jossa voi ihailla veden voimaa.

Mihin suuntaan lähdetään?
Mihin suuntaan lähdetään?

Tämän paikan historia linkittyy edelliseen paikkaan, sillä täällä on ollut voimalaitos siihen saakka kun Pitkämön tekojärvi valmistui. Nyt paikalla on sähkölaitosmuseo, sekä koko perheen virkistyskäyttöön oleva puisto. Lapsille hauska maja, keinu, nuotiopaikka ja kesäisin auki oleva kioski. Tässäkin paikka, johon voisin tulla nättinä kesäpäivänä viihtymään vaikka koko perheen voimin.

Päivä oli juostu kaikki nähtävyydet läpi, kyllä oli väsynyttä porukkaan illalla. Jokaisella oli kumminkin mukava fiilis. Nähtiin ja koettiin yhdessä, sehän se on yhdessä tekemisen suola 🙂 Otetaan uusiksi jossain vaiheessa, kyllä Kurikassa vielä nähtävää riittää 😀

Päivänpäätös orastavan auringonlaskun tunnelmissa

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s