Reilu kuukausi sitten kävin tutustumassa ensimmäisen kerran Laipanmaan metsäalueeseen, josta jäi polte tulla takaisin ja nähdä enemmän.  Kertoessani retkestä työkavereilleni sain kuulla Korppivuoresta, joka oli kuulemma näkemisen arvoinen samalla alueella. Sain jopa tarkat koordinaatit, miten sinne kannattaa mennä, jossei halua kävellä pitkiä taipaleita tai haluaa nähdä vain ne parhaimmat kohdat. Eli sinne sitten suunnistin syyskuisena lauantaina ja kiittelin mielessäni työkavereita, jotka oli kotoisin Laipanmaan lähistöltä.

Pihtilampi

Retkemme alkoi Pihtilammelta, joka löytyi Pälkäneen puolelta Pihtilammentien varrelta ”laavu” merkin kohdalta kääntyvän tien päästä. Perillä oli reilun kokoinen parkkipaikka, aivan Pihtilammen nuotiopaikan vieressä. Ensimmäinen reaktio oli että vau, täällä on huomioitu retkeilijä monin tavoin, sillä paikalta löytyi nuotiopaikka sekä erillinen laavu ja tietty vessakin. Nuotiopaikan vieressä oli myös Laipanmaan ympäristön opastetaulu, josta pystyi tarkistamaan mille reitille halusi lähteä.

Laavun takana oli tasainen pieni nurmikenttä, jossa oli pari telttaa pystössä…asukkeja ei tosin näkynyt, mutta siitä poiki idea, tännehän ois helppo tulla telttailemaan, kun vieressä kaikki palvelut eikä autolle olis pitkä matka. Retkitoverilleni jäi viime kesän telttaretkeltä pienoinen trauma, kun joutui kävelemään niin paljon. Tämän kesän ehtona onkin ollut, että voipi lähtä mukaan, jossei tarvi kävellä niin paljon….noh täällä ei tarvis 😉 Retkitoveriani viihdyttääkseni meillä oli iso porukka kavereita mukana, jotka halus tulla myös kuvattavaksi eli ensin suoritimme pakolliset kuvaussessiot.

Retkiseurueemme ryhmäkuvassa

Matkaan lähde

Kesän viimeisiä

Heti matkan päälle päästyämme saimme huomata paikalla olevan runsaasti marjoja sekä sieniä. Mustikoita oli pakko poimia retkievääksi ja niiden voimin taivalsimme nähden matkalla monipuolisesti erilaista metsää sekä suolammen, Sadinlampi, kunnes saavuimme puiden hautausmaalle. Soukkionlahden molemman puoleiset rinteet oli täysin kaadettu puista, joka pisti lapsen kyselemään ”Kuka on rikkonut metsän?” ja ”Miksi tämmöstä tehdään?”. Näky oli kieltämättä järkky, mutta siinä sitten kävimme läpi kuinka puita hyödynnetään Suomessa erilaisiin tarkoituksiin ja kuinka uusille pikku puille pitää saada tilaa kasvaa. Hakkuualueelle oli istutettu pieniä kuusen taimia, joita sitten ihastelimme hakkuualueen järkytyksen ohella.

Soukkionlahti

Soukkionlahdelta kiipesimme hieman jännittyneissä tunnelmissa portaita pitkin ylös kohti Korppivuorta, sillä portaat oli hieman heikossa kunnossa muutaman askelman notkuessa pelottavasti. Ehjänä pääsimme ylös ja matka jatkuikin satumetsän tapaisessa metsässä. Lievää nousua riitti vielä jonkun aikaa ennenkuin pääsimme kohteeseemme jossa unohtui täysin väsymys, sillä maisemat oli todella upeat!

Perillä kohteessamme

Perille päästyämme evästimme maisemien ihailun lomassa kivillä istuen ja nautimme elämästä. Aika huimat näkymät vaikka puuston takaa ei paljon nähnytkään alhaalla avautuvalle Isolle Hirvijärvelle. Kiipeäminen oli kuitenkin palkittu ja takaisin meno lähtöpaikkaamme sujuikin reippaasti maisemien ollessa jo tuttuja. Täytyy todeta jälleen, että Laipanmaata ei pahemmin oo mainostettu muiden retkikohteiden tapaan, mutta aivan loistava paikka retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Suosittelen!

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s