Tänään minulla on teille erilaisia ajatuksia esitettävänä, sillä olen aloittanut uuden vaiheen elämässäni – minusta on tullut moottoripyöräilevä mummo! Hui kauheeta, kuulostaa ihan kauheelta, sehän on niin vaarallistakin! Joo-o.

Vaarallista vai ei?

Niin, ensimmäinen reaktio ihmisiltä on, että moottoripyöräily on vaarallista! Onhan siinä vaaroja toki ja riskejäkin, mutta jos oikeasti mietitään elämää, niin on paljon muitakin vaaroja olemassa. KOKO ELÄMÄ on täynnä vaaroja….aloitetaan vaikka ihan ihmisen syntymästä. Raskaana olo on vaarallista, siinä voi menehtyä lapsi ja äitikin. Itsekin sen vaaran kokenut jonkun kerran ja jopa ”kuolleena” syntynyt tähän maailmaan. (En hengittänyt ulostullessani.) Mutta kuinka moni miettii sitä hankkiutuessaan raskaaksi? Mielessä on vain vaaleanpunaiset mielikuvat siitä perheonnesta, mitä on nähnyt tuolla kylillä vaunuja työntävien lasten vanhemmilta. Perheonnikin on vaarallista! Suomessa saa vähän väliä lukea perhesurmista ja tapoista. Jos niihin on uskottava, ei pitäs mennä yhteenkään parisuhteeseen tai ees kenenkään kanssa treffeille. Eikä kyllä kävellä ees kadulla tai mennä metroon istumaan, sillä kuka tahansa voi tulla kirveen kanssa ja tappaa sut siihen paikkaa. Noh onko autolla ajo sen turvallisempaa kuin moottoripyörällä? Vaikka oisit kuinka hyvä kuski, niin aina joku saattaa ajaa sut nurin ja päiväsi päättyy siinä, tai joudut pyörätuoliin. Saati sitten kun lähdet matkoille! Lentokoneita tippuu aina silloin tällöin ja laivatkin uppoa…tai tulee tsunami. Elämä yleensä on vaarallista! Jos haluaa välttää sitä, on parempi pysyä kotona, neljän seinän sisällä, mutta ei silloinkaan ole turvassa, sillä vaikka tulipalo voi iskeä.

Maisematien varrelta Hämeenkyrön Mahnalasta

Noh mikä on oikea ikä aloittaa?

Seuraava ongelma on, kun tämän ikäinen muija menee noin vain ja ostaa itselleen pyörän. Herää kysymys, onko sillä joku villitys? Vai onko se jopa löytänyt jonkun moottoripyöräjannun? Villitystä tällä muijalla ei ole, vaan pitkäikäinen haave, jonka toteuttaminen on lykkääntynyt jo 18 vuotta. Muutaman kerran haave on ollut lähellä toteutua, mutta vasta nyt sille oli oikea aika. Ja jos haluaa opetella ajamaan moottoripyörällä, onhan se parempi ostaa oma pyörä, eikö? Ei sitä voi harjoitella kavereiden pyörillä ja kyydissä istuminen ei oo sama juttu, varsinkin jossei ole sitä kyydittäjää. Ja miksi muijalla pitäs olla joku jannu syynä, jos haluaa ajaa pyörällä. Ei moottoripyörät oo sidottu mitenkään sukupuoleen ja varsinkin nykypäivänä on vanhanaikaista ajatella, että tietyt asiat kuuluu miehille ja tietyt naisille. Oonhan minä miesvaltaisella alalla töissäkin ja korjannut monesti miesten käyttämiä tietokoneita….ei siinäkään oo kysytty sukupuolta vaan ammatinvalintaa.

Mitä sitten tulee siihen ikään, niin eiköhän oikea ikä aloittaa on, kun siltä tuntuu. Toki mua harmittaa näin jälkeenpäin, että jos oisin haaveeni toteuttanut silloin 18 vuotta sitten, oisin saanut kokea monta elämystä, jotka on vasta nyt edessä päin odottamassa. Silloin ois tietty jäänyt jotain muuta tekemättä, enkä olisi tässä tilanteessa. Joten voimme todeta, että elämällä on joku tarkoitus mennä siten kun menee. Tästä kuitenkin oppineena kannustan jokaista toteuttamaan omat haaveet, jos vain niihin on riittävät puitteet. Ainakin kokeilemaan, sillä eihän muuten tiedä miltä mikin tuntuu. Aina voi perääntyä, jos ei tunnu hyvältä.

Iltahämärää uimarannalla

Olenko motoristi vai pyöräilevä mummo?

Ikuinen kapinallinen asustaa sisälläni enkä suostu menemään samoja polkuja kuin muut, joten on hyvin vaikea nähdä itseni nyt jossain ihmisryhmässä, jotka vaeltavat tuolla samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneena pyörillään autoteillä pöristäen ja huoltamoilla miittejä pitäen. Heitä nimittäisin motoristeiksi, mutta en miellä itseäni sellaiseksi vaikka varusteita hankkiessani sain sellaisen tunteen, että ainoat oikeat vaatteet on just semmoiset mitä muillakin on ja minun pitäisi hankkia sellaiset. Naisten varusteissa kootki loppui kesken, joten voin ajatella että tää on vain laihojen naisten harrastus. Missä on muodokkaiden naisten varusteet? Tai miksi kaikki varusteet pitää olla niin synkän näkösii ja pääasiallisesti mustia? Miksei voi olla värikkäitä ja persoonallisia? Kyllä ymmärrän, että millaisia ihmiset ostaa, niin semmosia myydään, mutta vois niitä silti olla erilaisia. Minä ahdistuin noista vaatetuksista ja siksi en miellä itseäni tuohon ryhmään vaan aion olla pyöräilevä mummo omalla persoonallisella tavalla 😀 (Noh kyllä mä siihen turvallisuuteen kiinnitän huomiota, sekä käytännöllisyyteen, älkää pelätkö!)

Matkalla nautintojen maailmaan

Näiden alkuvastusten jälkeen olen päässyt jo maantien päälle ja saanut kokea niitä pyöräilijöiden nautintoja. Ensimmäisenä niistä olen löytänyt ne pyöräilijöiden kehumat tuoksut ja ilman kosteuden. Kieltämättä luonnon tuoksut tulee kypärän läpi erilailla mitä auton lasin kautta. Vapaus – se on vielä hakusalla, sillä sitä rajoittaa vielä tällä hetkellä oma heikko ajotaito. On pakko ajaa rauhallisesti tutuilla teillä, mutta silti olen nauttinut ympärillä olevasta maaseudusta ja siitä vapauden tunteesta. Kun vielä pääsen pidemmälle matkalle, niin sitten minua ei näy takaisin vähään aikaan. Olen kuitenkin onnellinen, että olen ottanut tämän askeleen elämässäni ja innolla odotan niitä nautintoja, mitä seikkaileva mummo voi kokea uudella tavalla liikkuessaan. Kannustan teitäkin olemaan rohkeita!

Iltahämärää ihailemassa auringonlaskun aikaan.

Anna palautetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s