Rakas ystävä

Se oli heinäkuun 21 päivä kolmisen vuotta sitten. Aamuinen usva peitti vielä suon pintaa, auringon kurkistellessa usvan takaa. Luonto heräili päivään luoden erilaisia ääniä.

Suolla usvan keskellä suokukko tanssi soidintanssiaan.

Komia oli sen asu ja niin komia oli sen ylväs asento. Näki ettei se ollut mikä tahansa kukko, vaan viekas sellainen, elämää nähnyt omantien kulkija.

Siinä se katseli omalla persoonallisella tavallaan, toinen toistaan erilaisempia naaraita. Kenetkä ottais, kenestä ois hänelle iloa, jota hän kaipasi elämään.

Mitään huonoa hän ei huolis, sillä hän tunsi oman arvonsa.

Kyllähän hän sais vaikka kenen ympärillä pyörivistä naaraista, olihan niitä siinä. Nuoria, kauniita ja jo hieman elämää nähneitäkin naaraita. Mitään viinamäen naarasta hän ei huolis, eikä mitään pintaliitäjää eikä myöskään mitään aivotonta. Liika nalkuttaminenkin sais hänet pakosalle.


Siinä komeasti tepastellen hän katseli tarjontaa kun näin hänet ensimmäisen kerran. Kaukaa sivusta katselin häntä, salaa, ihaillen hänen askeltaan, tapaa liikkua sekä hänen soidinlauluaan.

Siinä oli jotain joka uppos minuun. Ikinä aiemmin en ollut nähnyt niin ylvästä ja komeaa kukkoa, niin ryhdikästä menoa. Viekas katse sai minut valtaansa tehden minusta mietteliään. Kuka on tämä komistus? Tämä omalla tavallaan houkutteleva mutta myös omalla tavallaan pelottava. Mikä hän on miehiään.

Hetken siinä epäröityäni, uskalsin astua esiin. Ujosti itseäni ilmaisten kerroin hänelle kuinka ihailen hänen asennetta, koreaa askelta, tapaa tuoda itseään ilmi. Koko hänen olemus viestitti hänen erilaista asennetta elämään. Kerroin vaistoavani siinä jotain mitä itsekin olin kokenut ja esitin toiveen saada tutustua häneen, mutta en uskaltanut ilmoittautua hänen kosiskeltavaksi. Kerroin vain tyytyväni ystävyyteen jos hän sellaisen minulle sallisi.

Mikä riemu ja onnentunne täyttikään mieleni, kun uljas uros vastas ujoon kysymykseeni.

Tarkkaavaisesti hän minua tiiraili, arvioiden mikähän lintunen tämä muilta mailta tullut kyselijä on, mutta silti hän hyväksyi pyyntöni ystävyydestä. Olin otettu, sillä niin korkealle olin asettanut hänet pelkän ensivaikutelman pohjalta. Hämmennys, miten hän voi vastata minulle, harmaavarpuselle, vaikka ympärillä pyörii mitä viehkeimpiä neitokaisia.

Noh enhän ollut tunkemassa näiden neitokaisten reviirille, halusin vain tutustua tähän viehättävään persoonaan.

Vastaa