Satutettu

Roikuin hirressä,
olin turta,
en jaksanut,
olin satutettu.

Mietin menneitä, rakkauksia, miehiä, jopa naisia, joille olin sydämeni avannut ja jotka olivat menettäneet luottamukseni. Jotka olivat heittäneet minut kuin roskan menemään.

Ensin olivat rakastaneet, kehuneet kauniisti, silittäneet, pitäneet hellästi kiinni mutta sitten itsekkäästi kritisoineet minua, kontrolloineet ja heittäneet menemään toivoen minun löytäväni sen rakkauden joka minulle oli tarkoitettu.


Jokaiselle on kuulemma semmoinen?!

Hhhmm
Mielenkiintoista!


Sillä miten te kaikki luulette minun enää uskaltavan avata sydämeni kenellekään teidän jälkeen. Te murensitte uskoni pala palalta. En halua enää että kukaan tulee satuttamaan ja puhumaan paskaa ilman että oikeasti tarkoittaa sitä. Minä annoin itseni, tyhmä kun olin. Te vain pyyhitte jalkanne kuin eteismattoon. Ette te nähneet minun oikeaa arvoa vaikka kuinka piditte minua erityisenä.

Paskapuhetta sanon edelleen.

Nyt makaan kuin halpa nainen ja sanon, tule poika syliini, tule! Anna hetki rakkautta ja ota mitä ne muut piti niin erityisenä. Nauti, ole onnellinen, ole jopa minun puolestani, sillä minä en tiedä enää mitä se on.

Vastaa