Tutkimaton polku

Ihminen on monimutkainen olento, miksei vois mennä niinkuin koira… Vaistojensa varassa. Eikä ajatella mitään eikä tuntea mitään.

Hetken mietin, sillä meillä on kumminkin jotain yhteistä koiran kanssa, sillä kokemukset opettavat meitä kumpaakin. Kun tarpeeksi on tullut kipua, alkaa välttelemään tilanteita jossa kipu on tullut.

Mutta, eikö ois kumminkin helppoa hypätä tuulen viemäksi, antaa elämän viedä mukanaan ilman että yrittää ohjata sitä itse…. Leijailla siinä tunteessa kun aurinko paistaa, linnut ympärillä visertää ja ruoho vihertää. Olla, nauttia ja olla onnellinen? Ja antaa elämälle mahdollisuuden näyttää mitä sillä on tarjota?

Iloita pienistä asioista, eikä miettiä liikaa. Olla osana tätä elämän kulkua, johon meidät on kumminkin tarkoitettu. Sukupolvien ajan elämästä on taisteltu ja oltu osana sitä.

Niin… Kun se oliskin niin helppoa. Kunpa pystyiskin olla miettimättä etuja ja riskejä, kunpa pystyis olla neutraali. Kunpa pystyisi olla huoleton.

Elää elämää, nauttia, kokea ja muistella kokemaansa. Etsiä pienistäkin asioista ne positiiviset asiat ja ymmärtää niiden merkitys. Unohtaa ne ikävät asiat ja antaa niiden olla….siellä jossain unohdettujen maassa.

Nyt olen kumminkin valmis, sillä otan riskin. Haluan tutkia tämän polun jonka avaajana hän seisoo. Haluan seurata kutsuasi ja oppia ymmärtämään elämän polkua paremmin.

Vastaa