Kaksi siipirikkoa,
tapaa päällä vetten,
rikkinäisten jääpalasten.
Yhdessä ne hyppelehtivät yli kylmän veen,
jääpalalta toiselle,
löytääkseen ehjän jääpalan,
johon yhdessä käpertyä,
edes hetkeksi.
Hetken ne siinä yhdessä kylmästä vapisevat,
tarrautuvat toisiinsa,
pitävät kiinni,
suojaavat toisiaan
etteivät tipahtaisi
kylmään jäätävään veteen.
Yhdessä he jakavat tuskan,
pelon ja heikon toivon tulevasta.
Jos yhdessä kaikki olisi paremmin,
he kyselevät toisiltaan silmissään arka toiveikas katse.
Yhdessä he siihen jäävät,
toisiaan halaten,
yhdessä käpertyen,
hieman vavisten,
toisiaan lämmittäen ja rakastaen.
Kummallakin mielessä
toivo
paremmasta huomisesta.