Äidinrakkaus

Jaksaa, jaksaa.
Kyllä äiti jaksaa.
Mitäpä muutakaan vois.

Vaikka olo on kuin yrittäisi polkea mielettömän korkean mäen ylös. Vauhti vain hiljenee, mitä korkeammalle yrität ja jossain vaiheessa on pakko nousta pyörän selästä pois ja taluttaa pyörää.

Oot hengästynyt ja mieli tekee istua pientareelle huilaan. Et kumminkaan voi, koska olet äiti jonka on pakko jaksaa. Sen kun vain pusket ylös ja luotat siihen, että kyllä kaikki järjestyy jossain vaiheessa.

Pakko järjestyä!

Sitä vartenhan me taistellaan.
Ei me huilata kesken matkan eikä varsinkaan luovuteta.
Meidän on pakko, sen oman pikkuisen takia.
Aih onhan sillä nimikin…

Äidinrakkaus, siksi sitä kutsutaan!

Vastaa