Hyppii – pomppii – hyppii – pomppii Poiong – poiong – poiong – poiong Ylös – alas – ylös – alas Ja jälleen poiong – poiong – poiong Kiristää – ei kiristää – kiristää – ei kiristää. Ja sama jatkuu loputtomiin. Elämä on kuin pomppimista trampoliinilla hirttoköysi kaulassa. Välillä se löysää ja tuntuu, että nyt […]

Lue lisää Elämän trampoliini

Kaksi siipirikkoa,tapaa päällä vetten, rikkinäisten jääpalasten. Yhdessä ne hyppelehtivät yli kylmän veen, jääpalalta toiselle, löytääkseen ehjän jääpalan,johon yhdessä käpertyä, edes hetkeksi. Hetken ne siinä yhdessä kylmästä vapisevat,tarrautuvat toisiinsa, pitävät kiinni, suojaavat toisiaanetteivät tipahtaisikylmään jäätävään veteen. Yhdessä he jakavat tuskan,pelon ja heikon toivon tulevasta. Jos yhdessä kaikki olisi paremmin, he kyselevät toisiltaan silmissään arka toiveikas katse. […]

Lue lisää Toivo

Mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään? Paikka, jossa moni meistä saa alkunsa ja paikka, johon monen meistä elämä sammuu. Paikka, jossa vietämme elämästämme suurimman osaa aikaa. Paikka, jossa saat kokea elämän ihania hetkiä, käpertyä lähelle rakastasi, helliä, suukotella, painautua hänen vartaloaan vasten ja nukahtaa onnellisena. Paikka, jossa koet myös elämän tuskan hetkiä. Yksin käpertyneenä yön […]

Lue lisää Sänky

Ihminen on monimutkainen olento, miksei vois mennä niinkuin koira… Vaistojensa varassa. Eikä ajatella mitään eikä tuntea mitään. Hetken mietin, sillä meillä on kumminkin jotain yhteistä koiran kanssa, sillä kokemukset opettavat meitä kumpaakin. Kun tarpeeksi on tullut kipua, alkaa välttelemään tilanteita jossa kipu on tullut. Mutta, eikö ois kumminkin helppoa hypätä tuulen viemäksi, antaa elämän viedä […]

Lue lisää Tutkimaton polku

Roikuin hirressä,olin turta,en jaksanut,olin satutettu. Mietin menneitä, rakkauksia, miehiä, jopa naisia, joille olin sydämeni avannut ja jotka olivat menettäneet luottamukseni. Jotka olivat heittäneet minut kuin roskan menemään. Ensin olivat rakastaneet, kehuneet kauniisti, silittäneet, pitäneet hellästi kiinni mutta sitten itsekkäästi kritisoineet minua, kontrolloineet ja heittäneet menemään toivoen minun löytäväni sen rakkauden joka minulle oli tarkoitettu. Jokaiselle […]

Lue lisää Satutettu

Niin minä kuolin, roikuin hirressä, korkealla kalliolla olevan männyn oksaan ripustetussa köydessä. Sieltä minä katsoin kun elämä loittoni luotani ja kipu pikkuhiljaa lakkas. Pääsin pois ikuisesta tuskasta, epäonnistumisen kierteestä, siitä elämästä jota en enää jaksanut. Olihan siinä elämässä paljon hyvää, mutta uuvuin kaiken vastoinkäymisten taakan alla. En vain enää jaksanut. Pitkään minä rämmin suolla, harhailin […]

Lue lisää Anteeksi