Kaikenlaista vanhaa ja ränsistynyttä, historian havinoista kaivettua
Juhannuksena juhlittiin Toijalassa….tai virallisesti Akaassa, sillä Veturimuseo täytti 30-vuotta ja Hämeenlinna-Tampere-Turku-rautatien avaamisesta tuli 140-vuotta täyteen. Kauan on noita välejä puksuteltu. Jatka lukemista → Veturimuseon synttärijuhlat
Noh nyt se äiti on täysin seonnut, kun hiippailee vähän väliä Pitkäniemessä! Ihana paikka, kaunis puisto ja kauniita rakennuksia, sekä mahtava lintutorni salaisine makkaranpaistopaikkoineen. Miksi sitten siellä ei viihtyis? Mielenlääkettä, kun katselee moista kauneutta ja pikkasen jännitystä elämään, kun miettii ihmiskohtaloita rakennusten sisällä. Jatka lukemista → Pitkäniemen mielisairaalassa
Mikä on paras tapa viettää sunnuntaiaamua? Noh tietty autiotalossa hiippailu ja siellä tunnelmointi. Kuunnella talon kertomuksia sen asukkaista ja palata ajassa vuosia taaksepäin miettien miten ihmiset silloin elivät niissä olosuhteissa. Jatka lukemista → Katoavaa maaseutua – Autiotalossa tunnelmointia
Näin kevään korvilla on kiva muistella edellisiä kesiä ja viritellä tulevan kesän tunnelmia kaivamalla muistoja esiin. Tällä kertaa eksyin muistoissani viime kesäiseen kohteeseen….A. Harakan myllylle ja sahalle. Jatka lukemista → Katoavaa maaseutua – A. Harakan mylly ja saha
Oletko kokenut vastaavaa? Lähdin aamulla lintuja bongaan…löysin itseni päivän mittaan makkaroita nuotiolla paistamassa, venäläisten rakentamista juoksuhaudoista, Väinö Linnan lapsuuden maisemista, autiokaupan kellarista, hylätystä ulkohuussista, sukuhautoja tutkimasta ja paria kirkkoa kuvaamasta. Jatka lukemista → Urjalassa Väinö Linnan jalan jäljillä
Ilmassa oli jälleen suuren urheilujuhlan tunnelmaa, kun joukko lintuharrastajia kokoontui lauantaiaamun kunniaksi tarkoituksena mennä bongaileen lintuja. Mukana oli kaikenikäisiä, lapsia, nuoria, miehiä sekä naisia Jatka lukemista → Linturetkellä bongailemassa vanhoja rakennuksia
Muistoja viime syksyltä…näin kevään korvilla on aika jo julkaista tämäkin, kuvamateriaalin muhittua talven yli.
Kolmen sukupolven voimin lähdimme ainutlaatuiselle reissulle, Veturimuseon järjestämälle Jumbo 933 höyryjunan neitsytmatkalle Toijalasta Valkeakoskelle. Ilmassa oli suurta tunnelmaa, sillä asemalle oli kertynyt sankoin joukoin ihmisiä junaa odottamaan. Jatka lukemista → Puks puks puksuttaa
Porin reissullani eksyin Reposaaren Linnakepuistoon. Olin kyllä google mapista sen nimen etukäteen lukenut, mutta en tarkemmin tutkinut paikkaa, joten paikan luonne tuli ihan yllätyksenä. Kuvittelin sen ehkä enemmän Suomenlinnan kaltaiseksi. Jatka lukemista → Seikkailulla juoksuhaudoissa
Lastenlaulussa kerrotaan ”Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren, …enkä pelkää laisinkaan”. Non näin mekin ajattelimme lähtiessämme etsimään kummituksia….vaikka kyllä kahta 5-vuotiasta matkaseuralaistani askarrutti hieman niiden kummitusten olemassaolo ennenkuin pääsimme kohteeseen. Jatka lukemista → Mummon kanssa seikkailulla
Niin monen meidän suomalaisen juuret on siellä maaseudulla, luonnon rauhassa heinäpeltojen keskellä, metsän siimeksessä, järvien rannoilla, mutta silti me ollaan paettu sinne kaupunkiin. Juostaan siellä kiire kannoillamme, suorittaen vain päivästä päivää kaikkea epäolennaista, unohtaen keitä me oikeasti ollaan ja mistä tulemme. Jatka lukemista → Katoavaa maaseutua – Autiotila
Niin, kummitustalo, näin ainakin paikalliset kertoo vaikken kyllä usko itse kummituksiin. Mutta aivan ihana vanha huvila, keskellä metsää, surullisena kertoo kohtalostaan….jätetty ränsistymään yksinään keskelle pöheikköä. Vilkasta seurapiirielämää ja Suomen historiaakin nähnyt talo, tyhjillään, Jatka lukemista → Kummitustalo – hui
Jälleen kerran paikka, joka pistää miettimään elämän kulkua ja meidän ihmisten käyttäytymistä. Rakennuksia, joissa on rakennushistoriallisesti sekä Tampereen historian kannalta arvoa ja merkitystä. Paikka, josta olen ajellut kaikki nämä 14 vuotta ohi ja ihaillut rakennuksia ja sen ympäristöä. Jatka lukemista → Santalahti – kokoelma unohdettuja tehtaita
Viimeisenä tässä Santalahden kierroksellani oli 1960-luvulla rakennetut kaarihallit. Tosin ne oli niin hyvin aidoilla suojattu, että niitä pääsi ihailemaan vain aitojen yli. Kovin autioilta nekin näytti jo. Muutama autonraato oli muistuttamassa korjaamotoiminnasta. Jatka lukemista → Santalahti – Kaarihallit
Videolta näet kuinka sama rakennus oli hyvässä kunnossa sekä käytössä vielä vain kolme vuotta sitten. Ottamistani kuvista löytyy videolla näkyviä tuttuja kohtia mm portaat, postilaatikot jne. Jatka lukemista → Santalahti – Enqvistin paperitehdas
Kattohuopatehtaalta jatkettaessa eteenpäin junaradan vartta pitkin, voi sukeltaa pienen pöheikön keskeltä takaisin tehdasalueelle, jossa vuorossa on 1880-luvulla rakennettu Luujauhotehdas ja sen raaka-ainemakasiini (varasto). Luujauhotehdas on kärsinyt pahoin tulipalosta ja sen loistosta on vain muisto. Jatka lukemista → Santalahti – Caloniuksen luujauhotehdas
Tulitikkutehtaalta kun noustaan mäkeä ylös rautatien vartta pitkin, niin vastaan tulee seuraava mielenkiintoinen rakennus. Kovasti oli varoituskylttejä pelottemassa kulkijoita pois, mutta luvattuja kameroita ei näkynyt, joten jatkoin matkaa. Radan vieressä ennen kattohuopatehtaan rakennusta oli hieman ehyempi rakennus, jossa ehkä oli vielä jotain toimintaa. Jatka lukemista → Santalahti – Kattohuopatehdas
